"Tämäkin on asia, mitä voi treenata," toteaa Helena Rängman Apuraharänttiä-podcastin viidennessä jaksossa. Tämä yksinkertainen lause kiteyttää suuren muutoksen.

Vain kuukausi aiemmin Helena voihkaisi "mä oon niin paska tässä", ja nyt hän on kasvanut uuteen ymmärrykseen siitä, että apurahahakeminen on taito, jota voi kehittää.

Ja hän alkaa jopa olla hyvä siinä.

Merkkejä kasvaneesta osaamisesta

Miten Helena huomasi kehittyneensä?

Ensimmäinen merkki tulee ulkopuolelta: "Yksi kollega sanoi, että voi vitsi, kun joku jaksaisi jotain apurahoja. Mä oon niin huono näissä." Aiemmin Helena olisi yhtynyt valitusvirteen, mutta nyt hän vastaa tyynesti: "Sekin on sellainen asia, mitä voi treenata."

Toinen merkki on sisäinen: Helena tunnistaa omia kehittymiskohteitaan sen sijaan, että tuomitsisi itseään aikaisemmista osaamattomuuksista ja epäonnistumisista.

"Mä aina opetan näyttelijän työssäkin, että 'etsi virhettä, juhli virhettä!' Vasta, kun löydät virheen, niin tajuat korjata sen."

Rakenna järjestelmä, joka kantaa

Helena on löytänyt valmennuksen avulla uuden supervoiman järjestelmällisyydestä: "Kerta kaikkisesti ihastuin! Että mä rakastan sitä systeemiä!"

Helena viittaa tällä Intohiomon esittelemään hyvin yksinkertaiseen systeemiin, tukitiedostoon, josta saa seurattua hakuprosessin etenemistä: punaisella merkitään hakulomakkeen, liitteiden tai tehtävälistan työstämättömät osiot, jotka valmistuttuaan palautetaan mustaksi tekstiksi.

"Se on jotenkin hirvittävän palkitsevaa kun sinne saa jonkun osion sillä lailla että mä olen valmis," Helena kuvaa. Järjestelmä ei ole vain käytännöllinen työkalu - se on psykologinen tuki, joka tekee edistymisen näkyväksi.

Kun muut innostuvat, tajuaa jarrutelleensa

Jakson vaikuttavin hetki tulee, kun Helena ottaa yhteyttä potentiaalisiin yhteistyökumppaneihin: "Aivan kaikki innostui aivan valtavasti ja oli imarreltuja yhteydenotosta."

Tämä reaktio paljasti myös Helenalle jotain tärkeää: "Kun muilta lähtee luovaa innostusta, niin sitten vasta tajuaa, että olen itse vähän jarrutellut."

Helena tunnistaa jarruttelun syyn: "Tunnistan, että tässä nyt ollaan taas sen asian äärellä. Saan itseni kiinni siitä, että jollain alitajunnan tasolla "järkevyys" on rajoittanut mun luovuutta."

Uusi asenne: apurahahakeminen voi olla hauskaa

Helena huomasi nyt sen, mitä on koko matkan ajan epäillyt Suvin vakuutteluista huolimatta: Kun on niin innostunut hankkeesta ja purkanut hakemiseen liittyvän epävarmuuden ja on toimiva järjestelmä ja selkeät stepit, niin silloin hakemustekstin tuottaminen on kivaa. 

Tämä oivallus on valtava hyppy alkuperäisestä asenteesta, jossa apurahahakeminen oli "kauheinta ikinä".

🎧 Kuuntele viides jakso, jossa Helena Rängman ja Suvi Heikkilä käyvät läpi sitä, miten osaaminen kasvaa ja asenne muuttuu. Saat vinkkejä järjestelmien rakentamiseen ja ymmärrät, miksi kannattaa uskaltaa visioida isosti.

Jakson löydät täältä: https://www.intohiomo.fi/podcasts/apuraharanttia/episodes/2149045768

***

Intohiomon Apuraharänttiä-podcast tarjoaa vertaistukea ja tietoa kaikille luovan alan ammattilaisille, jotka painivat samojen kysymysten äärellä: Miten kirjoittaa hakemus, joka välittää vision kirkkaana? Pitäisikö tekstin olla asiallista vai tunteikasta? Ja miten selviytyä kielteisistä päätöksistä horjumatta?

Jokainen sarjan jakso on äänitetty aidossa valmennustilanteessa, josta on poimittu tänne kuultavaksi herkullisimmat palat.