Miksi rahoitushaku on niin tuskaista?

Olen vuosien ajan työskennellyt kulttuurityöntekijöiden kanssa, ja yksi asia nousee toistuvasti esiin: apurahahakemusten kirjoittaminen aiheuttaa valtavaa stressiä. Se tuntuu 'pakolliselta pahalta', jossa omia ideoita yritetään mahduttaa johonkin mystiseen ulkoapäin asetettuun muottiin.

Muottiin, josta ei oikein kukaan tiedä, millainen sen tulisi olla.

"En enää ikinä koskaan hae mitään!" huudahtaa moni taiteilija ja tutkija kielteisen apurahapäätöksen jälkeen. 

Puoli vuotta myöhemmin sama Sirpa hikoilee jälleen yömyöhään tietokoneen hohteessa vastaan taistelevan työsuunnitelman kimpussa. Koska hänellä ei ole vaihtoehtoja.

Apurahan hakemisessa kyse ei ole vain teknisestä kirjoittamisesta – hakemuksen laatiminen kiskoo esiin syviä tunteita omasta osaamisesta ja ammatillisesta identiteetistä.

Kulttuurityön rahoitushaut - salatietoa vai kasa opittavia taitoja?

"Tietäjät tietää, miten niitä kannattaa hakea, mut ei sitä toisille kannata kertoa", kuvailee freelancer-taiteilija Helena Rängman yleistä käsitystä apurahahakemisesta Intohiomon Apuraharänttiä-podcastin ensimmäisessä jaksossa. 

Tämä mystinen "salatieto" on yksi sitkeimmistä myyteistä rahoitushakemisen ympärillä. Todellisuudessa kyse on taidoista, joita voi oppia ja kehittää – aivan kuten mitä tahansa muutakin ammattiosaamista.

Rahoitushakutaito on keskeinen osa kulttuurityöläisen ammattitaitoa. Kirjoittamisen lisäksi se sisältää yllättävän paljon muutakin. On osattava vähintään budjetointia ja oman työn johtamista, mutta usein myös esimerkiksi projektinhallintaa, aikatauluttamista, budjetointia, sidosryhmäyhteistyötä ja strategista toiminnan suunnittelua. Toki myös selkeä ja vetävä kirjoitustaito on keskeinen osa rahoitushaun työkalupakettia.

Mutta kaikki rahoitushakuja varten opeteltu ja hikoiltu on hyödynnettävissä sen itse tekemisen edistämiseksi. Kunhan hommaa oppii pyörittämään järkevästi.

Apurahavalmennus paljastaa: Näin ammattilaiset hakevat rahoitusta

Vuosien kokemukseni kulttuurityön valmentajana on osoittanut, että parhaat oivallukset syntyvät, kun ammattilaiset pääsevät jakamaan kokemuksiaan avoimesti. 

Kuten kuvataiteilija Rasaliina Jänö on kertonut osallistumisestaan Intohiomon Apurahakurssille: "Kurssin aloittamisen jälkeen koin valtaisan valaistumisen hankesuunnitelman laatimisessa." 

Apurahahakemisen ei tarvitse olla yksinäistä puurtamista pussi päässä pimeässä.

Vertaistuki ja oivallukset: Siksi syntyi Apuraharänttiä-podcast

Juuri vertaistuen puutteen vuoksi päätimme tallentaa valmennustapaamisemme ja taiteilija Helena Rängmanin koko matkan Intohiomon apurahavalmennuksessa.

Poimimme 10 viikon matkalta, puolitoistatuntisista tapaamisista herkullisimmat oivallukset ja koostimme niistä Apuraharänttiä-podcastsarjan. 

Haluamme tuoda nämä inspiroivat ja lohdulliset keskustelut kaikkien saataville ja näyttää, että apurahahakemisesta voi puhua rehellisesti, jopa huumorilla.

🎧 Kuuntele ensimmäinen jakso, jossa musiikkiteatterin kokenut moniottelija Helena Rängman avaa rohkeasti kokemuksiaan apurahahakemisesta ja siitä, miten päästä eroon jatkuvasta epävarmuudesta. Luvassa on aitoa puhetta, vertaistukea ja konkreettisia oivalluksia!

https://www.intohiomo.fi/podcasts/apuraharanttia/episodes/2149029463 

***

Haluatko lisää vinkkejä kulttuurityöhön? Tilaa Intohiomon uutiskirje ja saat maksuttoman "Aina on aikaa hengittää" -työkirjan käyttöösi heti: https://intohiomo.fi/kiire